Yksityisten eläkeyhtiöiden sijoitustoimintaan liittyviä erityispiirteitä ei juurikaan tunneta ja ymmärretä yhtiöiden ulkopuolella. Tilanne ei ole yhteiskunnan kannalta optimaalinen, sillä yhtiöt sijoittavat yhteensä noin 145 miljardin euron arvosta yhteisiä eläkevarojamme. Julkinen keskustelu eläkevarojen sijoittamisesta on toivottavaa.
Tässä kirjoituksessa esitämme ja perustellemme lyhyesti kaksi väitettä:
- Yhteiskunnallamme ei ole varaa päästää yhtään eläkeyhtiötä alhaiseen vakavaraisuuteen ja hävitä näin sijoitustuottoja.
- Syyt nykyisille eläkeyhtiöiden vakavaraisuuseroille johtuvat paljolti eroista eläkeyhtiöiden asiakaskunnassa, mutta ilmiötä ei ymmärretä.
Aloitamme lyhyellä selityksellä eläkeyhtiöiden sääntelystä sijoitustoiminnan näkökulmasta. Säätelyssä eläkeyhtiön vakavaraisuus eli sijoitusvarallisuuden suhde eläkevastuisiin määrittää täysin sen, kuinka paljon eläkeyhtiön on mahdollista ottaa sijoittamisessaan riskiä. Tässä kohtaa ajattelemme, että sijoitusriskin määrä on pitkällä aikavälillä sama kuin sijoittamisen tuotot.
Tiivistäen, mitä vakavaraisempi olet, sitä enemmän voit ottaa sijoitusriskiä. Mitä enemmän otat sijoitusriskiä, sitä suuremmat tuotot saat sijoituksillesi.
1. Heikkoon vakavaraisuuteen ei ole varaa
Toisaalta on helppo ymmärtää, että vakavaraisuudelle ja sijoitustuotoilla on yhteys. Eläkeyhtiöille voidaan määrittää sijoitustuotto, joka säilyttää yhtiön vakavaraisuuden ennallaan. Jos yhtiöt saavuttavat edellä mainittua korkeamman sijoitustuoton, niin yhtiöiden vakavaraisuus paranee. Tämä taas helpottaa tulevien tuottojen saavuttamista.
Toisaalta ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Jos yhtiöt saavuttavat edellä mainittua huonommat sijoitustuotot, niin vakavaraisuus heikkenee. Tämä taas vaikeuttaa tulevien tuottojen saavuttamista.
Tässä piilee vaara. Eläkeyhtiö voi ajautua niin heikkoon vakavaraisuuteen, ettei yhtiö enää voi saavuttaa eläkejärjestelmän kannalta tarvittavia tuottoja. Yhtiö on ajautunut hitaaseen valumiseen kohti toimintakyvyttömyyttä nykyisessä säätelyssä. Näin kävi eläkeyhtiöistä Eteralle, joka sulautettiin osaksi Ilmarista vuonna 2018.
Ensimmäinen väitteemme on, ettei yhteiskunnallamme ole varaa päästää yhtään eläkeyhtiötä alhaiseen vakavaraisuuteen ja hävitä näin sijoitustuottoja. Perustelemme tätä yksinkertaisella laskelmalla, jossa tällä hetkellä heikoimmassa vakavaraisuudessa oleva yhtiö valuisi kohti toimintakyvyttömyyttä.
Oletamme pelkistäen, että hidas valuminen kestää viisi vuotta. Jokaisena vuonna yhtiön tuotot jäävät prosenttiyksikön verran heikommiksi huonon vakavaraisuuden takia kuin vastaavalla vakavaraisella yhtiöllä. Tällöin hävittyjen sijoitustuottojen kautta koituisi yhteiskunnalle yli 1,5 miljardin euron tappiot.
2. Asiakaskunta vaikuttaa
Tästä pääsemme kirjoituksemme toiseen väitteeseen. On mahdollista, että eläkejärjestelmämme sääntöjä on kehitettävä edellä esitettyjen sijoitustappioiden välttämiseksi. Järjestelmän kehittämisen on perustuttava kattavaan ja analyyttiseen ymmärrykseen nykytilanteesta ja sen syistä. Toinen väitteemme on, että nykyiset vakavaraisuuserot eläkeyhtiöiden välillä johtuvat paljolti eroista yhtiöiden vakuutuskannoissa eli asiakaskunnissa.
On luontevaa olettaa vakavaraisuuserojen johtuvan täysin eroista yhtiöiden sijoitustuotoissa. Nämä selittävät kyllä osan eroista. Silti tutkimalla yhtiöiden pitkän aikavälin sijoitustuottoja ja vertaamalla niitä yhtiöiden välisten vakavaraisuuserojen muutoksiin huomaa, että asiaan täytyy liittyä muutakin.
Koska vakavaraisuus on sijoitusvarojen suhde eläkevastuisiin, täytynee loput selityksestä löytyä eläkevastuista. Selkokielellä sanottuna kunkin yhtiön asiakaskunta vaikuttaa yhtiön vakavaraisuuteen ja tätä kautta kunkin yhtiön kykyyn toteuttaa sijoitustoimintaansa.
Yhteiskunnan tasolla vakuutuskanta eli yksityisten eläkeyhtiöiden vakuutetut määräytyvät täysin Suomessa toimivien yksityisten yritysten mukaan, sillä työeläkevakuutus on kaikille pakollinen. Lisäksi eläkevakuutuksen hinnoittelu on järjestelmän puolesta päätetty eikä yksittäisillä eläkeyhtiöillä ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitenkään. Täten on varsin ongelmallista, kun jotkin eläkeyhtiöt saavat asiakaskuntansa kautta merkittävää suhteellista etua vakavaraisuuteensa toisiin eläkeyhtiöihin nähden.
Nyt olisikin syytä selvittää tarkasti, kuinka paljon erot yhtiöiden asiakaskunnissa ovat vuosien saatossa vaikuttaneet eroihin yhtiöiden vakavaraisuuksissa eli kyvykkyydessä toteuttaa sijoitustoimintaa. Tämä tieto on välttämätön pohdittaessa eläkejärjestelmän tulevia uudistuksia.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Kauppalehden Debattina 14.11.2022 (linkki)
Tarkemmin eläkeyhtiöiden sijoittamista koskevaa sääntelyä on lisäksi käsitelty blogissamme: Opas sijoitustoiminnan sielunmaisemaan eläkejärjestelemässä – Tavoitteet ja rajoitteet yksinkertaistettuna
